Tein pienen oivalluksen eilettäin. Aina kun menen toisen kummilapseni luo, teen joka kerta jotain hyvää. Voi sitä leivonnan ja tekemisen määrää kun pikkumies kasvaa ja alkaa ymmärtämään että minun kyläilyni tarkoittaa aina jotain herkkuakin samalla. Ei pitäisi kai opettaa liian hyville tavoille. Eilen kyläilleissä valmistui vadelmasuklaamuffinsseja ja sitä edellisellä kerralla pullia.. Hupsista! Jos minusta ei pullan tuoksuista kotiäitiä tule tekemälläkään, niin kai minä voin olla pullantuoksuinen kummitäti kahdelle kummipojilleni?
Pullista ja muffineista en ohjetta viitsi laittaa edes ylös kun kumpikin taikina on sellainen, jonka teen "vähän sitä sun tätä" tyylillä. Joku kerta voin ihan mittaamalla mittailla mitä sinne taikinaan humpsahtaa ja kuinka paljon, että saan tännekkin ohjetta ihan kirjaillussa muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti